Tuuli ravistelee kattopeltejä – välillä se käy kutittelemassa kylkiluita, sitten se tarttuu kaverin golfkärryyn ja kuskaa sen pöpelikköön. Sade piiskaa poskipäitä ja sukatkin ovat läpimärät, vaikka kierros on vasta aluillaan. Eikähän tuo bägikään näy pitävän vettä – myyjä sanoi, että varmasti pitää… Etäisyysmittarin mukaan lipulle on matkaa kuusi metriä, shot saverin mukaan sinne on ainakin 230m? Häiritseeköhän tuo usva kiikarointia? Voiko sitä ihminen enempää golfilta toivoa?! No toivottavasti syksy pitää sisällään myös aurinkoisiakin päiviä – mukavahan se on harrastaa ja nähdä kavereita selkeämmässäkin kelissä. Lyhenevät päivät ja kylmenevät yöt vaan rajoittavat jo pelaamista niin, että töiden lomassa kierros jää usein yhdeksään, tahi kahteentoista väylään, mutta parempi sekin, kuin ei mitään. Nautiskellaan vielä, kun se on mahdollista.
Pelaaja – ja kierrosmäärien osalta kausi on ollut koko maassa hyvä, huolimatta viime talven haastavista keliolosuhteista, jotka koettelivat varsinkin eteläisimmän suomen kenttien sietokykyä; ennustettavissa ollut kasvukäyrien loiventuminen kävi toteen, mikä helpotti seurojen kykyä reagoida pelaajien tarpeisiin. Räjähdysmäiseen kysynnän kasvuun vastaaminen keskivertoseuran resursseilla on melkoista akrobatiaa ja monella talkoovoimin pyörivän kentän väellä ensimmäinen haaste tulee olemaan motivaation ylläpitäminen kasvavan työtaakan alla. Itä-Suomen alueen seurojen välinen verraton meininki hakee onneksemme vertaistaan ja tuliaisina miltä tahansa alueemme kenttävierailulta, tulee aina kukkupäin talkoohommiin tarvittavaa reipasta taistelutahtoa ja urheilumieltä. Eli tässä tapauksessa perhe on paras! Kulkiessani muualla suomessa edustan tietysti ensisijaisesti omaa seuraani, mutta siinä samalla kaikkia meidän Itä-Suomen kahtakymmentäneljää seuraa. Suomen Golf Liiton kapteenien ohjausryhmän jäsenenä käytän myös alueemme toimintaa referenssinä ja esimerkkinä siitä, minkälaista alueen sisäinen yhteistyö voi olla. Lyhyehkö kesä, vielä lyhyemmät lomat ja seurojen tiivis tapahtumakausi tuovat mukavasti lisähaastetta kaikkien tapaamisten suunnitelmalliseen toteuttamiseen, mutta onneksi meillä on olemassa pitkä talvi, jolloin ehtii paremmin olla puheissa ja tavata muiden seurojen toimihenkilöitä.
Tätä ei ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta kynä on kuin golflyönti – ikinä ei tiedä mitä sieltä tulee. Ehkä tämä selkeyttää lukijalle myös vähän seurakapteenin toimenkuvaa? Se ei ole siis pelkkää kaljanjuontia, vaikka se tärkeä osa omaa toimenkuvaa onkin 😉 Saamarin kynä…
Enihaus – kohta pidetään Eerikkalassakin seuran syyskokous ja hei, hallituspaikkoja, samoin kuin puheenjohtajan – ja kapteenienpaikat ovat taas haussa. Uusia näkemyksiä ja tekijöitä tarvitaan aina, eli jos tuntuu siltä, että haluaisit olla mukana kehittämässä suomalaista seuratoimintaa ja golfkulttuuria, niin käsi ylös! Vaihtoehtoisesti voit ilmoittaa halukkuudestasi myös Kievarin tiskille, tai Eerikkalan henkilöstölle, joiden yhteystiedot löytyvät etusivun ylälaidan, kohtien Eerikkala Golf – ja Eerikkala Golf ry:n alasvetovalikoista. Toivottavasti kuulemme sinusta pian!
Ps. SGL:n Kapteenien ohjausryhmän paikka ei lankea automaattisesti EeG:n kapteenin mahdolliselle seuraajalle, mutta sauma siihenkin pestiin on olemassa, jos intoa piisaa. Asiasta päätetään Itä-Suomen kapteenien kevätkokouksessa, joka pidetään ensi vuonna Kymen Golfissa 20.5. Meillä Itä-Suomessa on lisäkseni 40 pätevää kapteenia, jotka varmasti mielellään ottavat tehtävän vastaan, tai auttavat tehtävän hoitamisessa. Infoa aiheesta saa tietty myös minulta.
Syksyisin seuraterkuin: Joonas