Kesä menee niin joutuin, ettei kyydissä meinaa pysyä… Pelihommat ovat jyränneet kirjoituspuuhat tyystin, mutta jostain se on tingittävä. Eihän tällä helteellä kukaan näe edes lukea, joten valinta on helppo.
Olympialaiset tulivat ja menivät – Suomalaisten golffareiden panos oli odotetun vahva ja toivottavasti joku uusi pelaajakin saatiin kenttiä kiertämään olympiagolfin myötä. Lajista mitään tietämättömälle televisiolähetykset eivät paljoa kerro – palloa lyödään, kunnes se putoaa reikään, mutta aktiiviharrastaja pystyi kyllä astumaan Madden pelitossuihin – kun putti ei uppoa, niin se ei uppoa. Matilda kuuluu eittämättä maailman parhaisiin puttaajiin, mutta kuten kaikki golffarit tietävät, joskus se ei vaan mene ja harvoin siihen pystyy kesken turnauksen vaikuttamaan. Hyvän kisaurakan tiimellyksessä olisi helposti voinut pudota neljä birkkua per päivä enemmän, kuin mitä tällä kertaa nähtiin. Kokonaisuudessaan suoritus oli silti vertaansa vailla, kun mukana oli kuitenkin maailman ehdoton kärki. Lähtökohtaisesti olisi voinut kuvitella, että yli kuusi kilometriä pitkä Kasumigasekin kenttä olisi suosinut pitkälyöntisiä van Damia, Tavatanakittia ja Fassia, mutta toisin kävi. Griiniosumissa Matilda oli koko porukan viidenneksi paras ja vastaavasti puttitilaston kolmaskymmenesensimmäinen. Sanna Nuutisen luvut griineissä ja puteissa olivat jaettu kolmastoista ja – neljästoista. Lopputuloksissa Sanna jäi Matildasta vain lyönnin päähän. Erittäin hyvät kisat molemmilta! ja eikös ne miehetkin pelanneet? Seuraavissa olympialaisissa golfia pelataan onneksi meille kohtuullisempaan katseluaikaan ja omat kesälomat onkin jo sovitettu kolmen vuoden päähän niin, ettei yksikään lyönti jää näkemättä. Pelataanhan sitä huippugolfia muulloinkin, mutta jotenkin terveessä urheiluhengessä pelattava olympiagolf sytyttää ainakin tämän kipparin.
Entäs sitten? No Eerikkala tietysti! Kuluva vuosi on ollut meillekin monessa suhteessa hyvä. Eniten ilahduttaa uusien pelaajien ilmaantuminen kentälle ja varauskalenteriin ilmestyneet iltakierroksille lähtijät. Aiempina vuosina ei ole tarvinnut kalenteria vilkuilla, jos pelaamaan on ehtinyt vasta kello viiden iltavellin jälkeen. Tänä vuonna pelaajia on painellut kentälle tasaisesti pitkin iltaa. Jos jotain voisi toivoa, niin näiden meidän uusien seuralaisten fliiteissä näkisin mieluusti enemmän meitä vanhoja jarruja. Ei sillä, moni on löytänyt ja vakiinnuttanut peliseuransa jo vuosia sitten ja pitäytyy siinä porukassa missä viihtyy, mutta ehkä tuoreet jäsenet saattaisivat tuntea itsensä vielä entistä enemmän tervetulleeksi porukkaan, jos peliseuraan tulisi mukaan myös kokeneempia pelaajia. Sitouttaminen kuulostaa hieman kiroilulta, mutta sellainen se normaali pelaajan polku usein on, että peliseuran laajentumisen myötä otetaan kohta jo ensikosketukset kilpailuihin, sitä kautta seurojen välisiin otteluihin ja pelimatkoihin, ja kohta ollaan niin syvällä pelin koukeroissa, että ulospääsy onnistuu enää ammattiauttajan kautta.
Suomessa pelataan muuten tulevana viikonloppuna seurojen mestaruuskilpailut! Älä jää nurmelle makaamaan, vaan ilmottaudu mukaan näihin terveessä urheiluhengessä pelattaviin kisoihin!