Terveeks Jengi ja ihanaa golfin täyteistä syksyä kaikille!
Syksy on minulle kaikista vuodenajoista mieluisin, myös pelaamisen suhteen! Kevättä tietysti odottaa pitkän talven jälkeen hulluna, kun vihdoin pääsee taas tykittelemään pitkin pientareita. Kesällä on usein turhan kuuma pelaamiselle, jos pelataanhan sitä, vaikka liian kuuma onkin. Kesäiset viileähköt illat ovat fantsuja, vaikka silloin sitä pientä inisijää on yleensä tarjolla liiaksi asti. Mutta Syksy! – kentät ovat usein parhaimmillaan syksyllä, maisemat kauniita ja lämpötila juuri passeli reippaalle liikunnalle. Entäs itse peli? Syksyllä se tuntuu kulkevan parhaiten! Onhan siinä ollut koko kausi aikaa hakea sopivaa, itselle hyvään tulokseen johtavaa pelityyliä, ja – tapaa. Syksyyn mennessä on löytynyt taas se luottomaila, millä saadaan tiiltä pallo peliin ja lähestymisissäkin alkaa olla järkeä. Putti on löytynyt ja reiät näyttävät isoilta. Kivaa, eikö totta? Vai onko sittenkään? Yleisin harmituksen aihe kentällä tuntuu olevan ympäri vuoden sama – on kyseessä sitten harjoituskierros, tai kilpailu, kaiken tasoiset pelaajat tuskailevan yhteisen asian äärellä… Samat fraasit ”nyt en kyllä nähny yhtään mihin se lähti”, tai ”ei kääntyny yhtään!?” toistuvat toki kierroksesta toiseen ja sehän kuuluu lajiin, mutta nostan nyt tapetille erään suunnitteluosaston, joka hiivatin kentälle laatiman pirulaisen, nimittäin Bunkkerin! Kun lähestymislyönti lähtee vinoon, tai näyttää jäävän lyhyeksi, saattelee lyöjä pallon bunkkeriin ”ei ei ei, älä sinne mene” huudoin. Tämä saattohuuto erottaa kilpapelaajan kuntogolf – pelaajasta. Mutta eipä hätää, tähän löytyy lääke! Lääkettä on tarjolla kaikilla hyvin varustelluilla golf klubeilla ja sen nimi on Pro. Meiltä löytyy parikin sellaista ja molemmat vielä maailman luokan opettajia! Jos tunnistit itsesi edellisestä ja muistelet joskus harmitelleesi bunkkeriin mennyttä lyöntiä, tai jos hiekkaesteen sijainti griinin kupeella vaikuttaa jo lyöntiä edeltävään rutiiniin, niin mitäs jos soittaisit ammattiauttajalle ja sopisit treffit? Ajattele miten mukavaa olisi seurata katseella hiekkaan uppoavaa palloa ja miettiä samalla, että hyvä, tuolta se löytyy ja tuosta minä saan sen nostettua maksimissaan kahden putin päähän. Yleensä griinibunkkeri on niin lähellä lippua, että yksikin putti saattaa riittää! Olisiko siinä loppusyksylle hyvä tavoite, tai ainakin seuraavalle keväälle? Pron valvonnassa harjoittelusta ei tule väkinäistä, vaan sieltä saa hyvät eväät matkaan kentälle. Ohjeita muistellessa bunkkerista lyöminenkään ei tunnu sitten niin kamalalta, kun tietää, että kyllä se sieltä kevyesti lähtee, kun teen vaan ne asiat mitä silloin harjoiteltiin. Toinen tapa lähestyä asiaa on luonnollisesti omaehtoinen treeni. Kyllä, niinkin voi tehdä! Päivä bunkkerissa silloin tällöin tekee kaikille hyvää. Helpostihan siinä käy niin, että kun mennään rangelle ja huidotaan muutama lyönti hiekasta vaihtelevilla tuloksilla, niin parin onnistuneen hiekkalyönnin jälkeen siirrytään matolle lyömään draivia 😀 Ei näin. Mene bunkkeriin ja pysy siellä! Mieti mitä teet ja keskity jokaiseen lyöntiin, kokeile bouncen käyttäytymistä hiekan pinnalla ilman palloa ja sitten vaan maali tai useampi nurmelle ja palloa ilmaan. Lyödessä on aina hyvä olla jokin kohde, mihin yrität lyödä. Saat tulla pois bunkkerista, kun kymmenestä pallosta puolet menee yhden putin päähän! Tai sitten, kun aurinko laskee mailleen… Hiekkapeliä on hyvä muistutella mieleen myös ruuhkaisella kierroksella. Hitaamman ryhmän ohittaminen ei välttämättä aina onnistu ja jos takana on tilaa, niin esim. vanhan kutosväylän väyläbunkkeri on mainio harjoittelupaikka viitosväylän vapautumista odotellessa.
Eniveis, kaikkihan sen tietävät, että hyvällä lähipelillä saadaan tulosta paremmaksi ja lähipelin taitajia meillä on kerho pullollaan! Siitä hyvä todiste on viime viikonloppuna saavutettu Golden Cup mestaruus! Tarinan ja Tahkon kentät olivat molemmat hyvässä kunnossa ja hei, sinne hujauttaa Tervosta hetkessä! Käykäähän pelaamassa molemmilla kentillä, jos ette ole vielä tänä vuonna ehtineet. Ensi vuonna pelit saadaan myös Tervoon ja uskon, että sieltä tullaan pikkaisen eri mentaliteetilla kylään, kun Eerikkalan sakki näytti, että osataan sitä pelata muuallakin, kuin kotona! Sitä se treenaaminen teettää 😀 Kiitos koko joukkueelle mukavasta viikonlopusta ja kiitokset myös Tarinan, sekä Tahkon porukoille sujuvista järjestelyistä ja hyvistä peleistä.
~ Kaptenskat.