Moi jengi! Eerikkalan kenttä meni ansaitulle talvilevolle viime lauantaina, palveltuaan pelaajia, ulkoilijoita ja muita kaikenkarvaisia hienosti koko pitkän ja tapahtumarikkaan kesän. Vielä ei ole kuitenkaan syytä masentua, sillä kotomaassa pääsee lyömään palloa laajalla rintamalla! Golfpisteen nettisivuilla on kenttäopas-osio, mistä näkyy avoinna olevat kentät tietoineen päivineen. Toki etelämmäs se on lähdettävä, mikäli pelihammasta vielä kolottaa! Ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen, että uskaltaako sitä sektoria lähestyä? Sanoisin, että kyllä uskaltaa, kun ei hölmöile. Pari viikkoa sitten kävin Etelä-Suomessa parit kentät pelaamassa ja yövyin tyhjässä hotellissa sunnuntaista torstaihin. Matkailijoiden vähyys on iso haaste myös kaikille majoitusta tarjoaville tahoille ja nyt on hyvä aika tukea kotimaisia alan yrittäjiä laittamalla osa perutun Kap Verden golfloman matkakassasta kotimaan matkailuun! Syrjäisemmänkin majatalon läheisyydessä on useita kenttiä puolen tunnin ajon päässä, eli meidän maalaisten näkökulmasta katsottuna siis ihan vieressä! Pelataan vielä, kun pelata voi ja masennutaan vasta sen jälkeen! Siis mukavia kierroksia kaikille syysgolfareille!
Tervolainen golfkesä on vielä niin tuoreessa muistissa, ettei totuus edessä häämöttävän off-seasonin pituudesta ole kunnolla mennyt tajuntaan. Puoli vuottako tässä pilkitään ennen kuin palloa pääsee nurmelle taas koputtelemaan?! Pelkkä ajatuskin puistattaa… Onneksi varautuminen pilkkikauteen on klubilla jo käynnissä ja parin viikon päästä Eerikkalan talviharjoitteluparatiisi on taas siinä kunnossa, että räntäsadetta pääsee halutessaan pakoon myös sisäpelien ihmeelliseen maailmaan. Huudellaan siitä lisää, kun paikat on siivottu, kankaat viritetty, lyöntialusta vaaterissa, kamerat kalibroitu, shortsit silitetty ja juomat jäähdytetty. Vakiosakki kuuraa jo pelivälineitä simulaattoria varten, mutta mukaan mahtuu uusiakin pelureita. Jos haluat tulla kokeilemaan miltä lyöminen hyvältä makuulta tuntuu ja olisiko simulaattorin antamasta datasta jotain hyötyä ensi kauden haasteisiin, niin Kapulle vaan viestiä – käydään tutustumassa tarjontaan!
Lainkuuliaisina kansankynttilöinä tulemme todennäköisesti siirtämään perinteisen maltilliset pikkujoulujuhlat vuodenvaihteen nurjalle puolelle. Näissä kinkereissä on tavan mukaan jaettu tunnustus, jonka saajalta edellytetään lajin perinteitä ja perimmäisiä arvoja kunnioittavaa lähestymistapaa peliin ja pelitovereihin. Lähtökohtaisesti valinta tuntuu hankalalta, kun seuran jäsenistö koostuu kohteliaista herrasmiehistä ja hurmaavista ladyista, mutta viime vuoden suurlähettilään Kujapellon Erkin ehdokaslistasta nousi kuitenkin yksi herra ylitse muiden. Kapteenin malja matkaa tänä vuonna Reijo Poutiaisen takan reunukselle. Eläköön Reijo, Eläköön! Kujis lupasi kiikuttaa mukin klubille heti, kun jalat viimeisen leikkauksen jäljiltä kantavat, eli kohtahan se on sieltä noudettavissa 😀 Jos satutaan samaan aikaan Kievarille, niin täytämme maljan vapaavalintaisilla virvokkeilla!
Ensimmäinen kauteni seuran kapteenina lähenee myös loppua. Vuosi on ollut kaikin puolin fantsu ja valaiseva kaikkine kommelluksineen. Kiitos jengille luottamuksesta, kiitos entisille Kapteeneille ja Ladykapteenille tuesta ja vinkeistä. Kiitos vieraspelaajille rakentavasta palautteesta, omille pelaajille siitä, ettei olla törttöilty muilla kentillä! Kiitos Tuijalle siitä, ettei maha ole pienentynyt, vaikka bägiä on kannettu taas yli 300 kilsaa kesän aikana. Erityiset kiitokset kaikkien vieraskenttien Kapteeneille ja muille seura-aktiiveille, jotka ovat järjestelleet tutustumiskäyntejä kentillensä pitkin kesää ja ottaneet lämpimästi vastaan. Vierailuajankohdat ovat olleet yleensä keskellä työviikkoa ja isännöinti on vaatinut vaivannäköä ja omien menojen järjestelyä. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut olla vieraananne ja toivotan kaikki Kapteenit ensi kesänä tervetulleiksi tutustumaan Eerikkalan kenttään ja Kievarin miljööseen!
Hauskaa välikautta: Joonas