Innostuin lajista viitisen vuotta sitten silloisen kapteenin Vesa Hanhijoen innoittamana. Olin Vesalla hoidattamassa remontissa kipeytynyttä selkääni ja hoidon aikana kävimme kiivaita ja analyyttisiä keskusteluja urheiluun liittyvistä asioista. Vesa ujutti golfin mukaan näihin juttutuokioihin ja ennen pitkää löysin itseni Jannen green card kursseilta. Entiset työkaverit olivat toki varoittaneet golfista ”älä vaan koskaan tartu niihin mailoihin, sillä siinä menee… jne.” Nämä varoituksen sanat mielessäni painelin kentälle varovaisen uteliaana, mikä siinä pienen valkoisen pallon lyömisessä muka on niin erityistä, että aikuiset miehet ihan varoittelevat, edes kokeilemasta koko lajia?! No eipä tarvinnut montaa palloa rangella lyödä, kun teki mieli lähteä jo kentälle kokeilemaan, ja sillä tiellä sitä ollaan. Parin kierroksen jälkeen epäilyt golfin elitistisestä leimasta karisivat mielestä ja laji vei totaalisesti mukanaan.
Täytyy sanoa, että kyllä ovat Skotlannin lordit ja herttuat aikoinaan osuneet häränsilmään miettiessään, miten sitä saisi ajan kulumaan rattoisasti, ettei tarvitsisi koko päivää tissutella neljän seinän sisällä koleissa kivilinnoissa? Niinpä kehitettiin nerokas laji, joka haastaa pelaajan niin henkisellä, kuin fyysisellä tasolla ja kaupan päälle saa vielä liikuntaa, ja tissutellakin saa siinä ohessa aina onnistuneen väylän jälkeen! Eikä aina tarvitse edes itse onnistua, riittää kun joku samasta ryhmästä saa pienen valkoisen pallon kuppiin vain yhden lyönnin alle väylän ihannetuloksen, joko taidolla tai onnenkantamoisella! Fantsua!
Sittemmin golfista on kehittynyt monelle, joko pelillisiä haasteita -, liikuntaa, – seuraa tai ihan silmänruokaa kaipaavalle rakas harrastus. Kentät suomessa ja maailmalla ovat pääsääntöisesti hyvin hoidettuja ja kauniita, ja peliseura lähes poikkeuksetta mukavaa. Kannustankin kaikkia lajia aloittelevia golffareita pelaamaan mahdollisimman paljon eri ryhmissä ja vieraskentillä aina kun siihen siunaantuu tilaisuus. Kotikentälle on aina kiva palata, kun on käynyt muualla kyntämässä. Uusilta pelikavereilta saa usein jotain uutta omaan peliin ja golfista kun on kyse, niin kaikki vinkit ovat tervetulleita!
Pyrin itse pelaamaan kesässä vähintään sata kierrosta ja niistä vähän toistakymmentä vieraskentillä. Talvella harjoittelen keskimäärin kolme kertaa viikossa, kun nykyään se on meillä mahdollista, joko Eerikkalan omassa simulaattorissa, tai meidän ihastuttavan pro:n Kostin johdolla Kuopiossa. Talven ja pimeän tullen keho kaipaa entistä enemmän liikuntaa ja aivot mielekästä puuhaa. Näitä tarpeita silmällä pitäen tullaan Eerikkalassa kisailemaan simulaattorissa aina kenttien aukeamiseen saakka. Klubi tiedottaa sekä omista, että valtakunnallisista simulaattorikisoista nettisivuillaan ja somessa. Lisää infoa saa minultakin, kun rohkeasti laittaa viestiä vaan tulemaan. Muistakin mielessä olevista asioista saa kysyä, liittyivät ne sitten pelaamiseen, välineisiin, sääntöihin, opetukseen tai vaikka tissutteluun! Jos en hyvää vastausta heti keksi, niin otetaan porukalla asioista selvää, pidetään lippu korkealla ja annetaan pallolle kyytiä!
Mukavaa talviharjoittelukautta kaikille nykyisille, tuleville ja tuleville entisille golffareille!
Pirtein peliterveisin
KAPTEENI Joonas Karpanen
LADYKAPTEENI Pirkko Väätäinen