Viimeinen laulu.
”On kaunein laulu ja kaunein laulu on aina surullinen…” Sanailee Jukka Karjalainen värssyssään Näkemiin Kapteeni. Tästä otetaan strooriin vain laulun nimi, koska rintapielet pursuavat riemua ja mahtavia muistoja kaikesta, mitä kuluneet vuodet kapteenina ovat minulle antaneet. Tämä on täydellinen aika kapteenin vaihtoon, kun asiat omassa seurassa ovat kunnossa, Itä-Suomen kapteenien yhteisö on elinvoimainen ja tiivis, eikä ensi vuodelle ole tulossa merkittäviä määriä kapteenien vaihdoksia. Yhteen hiileen puhaltaminen jatkuu siis pääosin samalla porukalla ja ensi vuoden tapaamisetkin on sovittu, joten tässä kohtaa on hyvä ojentaa viestikapula eteenpäin. Kapteenien ohjausryhmään on saatu loistavat tyypit vetämään omien alueidensa toimintaa ja tiedossa on valtakunnallisella tasolla hyvää säpinää koko ensi vuodelle.
Ensimmäisen kapteenivuoteni aikana käsikirjoitus oman ”työkuvan” osalta kirkastui, kun Eerikkalan seuratyö oli sillä mallilla toimikuntien, entisten kapteenien ja Kievarin ansiosta, ettei oma jatkuva paikallaolo tuntunut pakolliselta ja toisaalta seurojen/kapteenien väliseen yhteistoimintaan kaivattiin ripeästi eloa. Niinpä kohdistin henkistä pääomaa ja voimia siihen työhön sen verran, kuin muilta töiltäni ennätin ja lähdin viemään pittoreskin seuramme pirteää yhteishenkeä maailmalle. Tänä vuonna olen saanut olla mukana järjestämässä kuuttatoista kapteenien tapaamista ympäri suomea ja näihin tapaamisiin on osallistunut yhteensä 168 kapteenia. Osa kapteeneista pääsi mukaan useampaan tapahtumaan, mikä edesauttoi tiiviin ja laajan verkoston kutomista. Siihen kun ynnätään kaikki kilpailut, seuratapaamiset ja golfliiton tapahtumat, niin voi veljet… Aika, tai sen puute eivät ole ratkaisevia tekijöitä uran päättämisen takana, mutta toki yksi osatekijä. Fiilis on nyt sama, kuin ajaisi parkkivaloilla pimeässä ja silloin on hyvä kurvata sivuun odottelemaan kirkkaampia kelejä. Päätös lopettamisesta on hankalin tähän asti tekemistäni päätöksistä, koska tunnen saaneeni kaikilta eri sidosryhmiltä enemmän, kuin olen itse pystynyt antamaan. Kiitän sydämeni pohjasta kaikkia näiden neljän vuoden aikana tapaamiani ihmisiä ja toivon hartaasti, että tiemme vielä risteävät. Totuushan on, etten ole minnekään katoamassa, enkä miksikään muutu ja tiedä vaikka joskus palaisin seuratyönkin pariin jossain päin universumia? Mulle saa jatkossakin tulla juttelemaan ja laittaa viestejä kaikista maailman asioista ja jos vaan pystyn jossain auttamaan, niin teen sen mielelläni. Kaikesta on kiittäminen tätä peliä ja kaikkia rakkaita ystäviä, jotka golf on minulle suonut. Toivotan onnea ja menestystä kaikille, joskus raskaankin seuratyön tekijöille, sekä turvallisia kilometrejä – ja hauskoja tulevia tapaamisia kaikille kapteeniystäville!
😀 Höh, no tulihan siitä kuitenkin vähän surumielinen. Täytetääs rintaan jäävä monttu ajatuksella aina vaan paremmasta huomisesta! Ja jos pienen palveluksen saan vielä pyytää, niin kaatakaa itsellenne iso lasi punkkua ja kuunnelkaa mun kanssa alla seisovan linkin styge!
https://www.youtube.com/watch?v=lmr4344uZ3g
