Haaste otettu vastaan!
Heipä hei, kiva olla taas täällä!
Päivän aiheena tänään valtakunnallisen kenttäranking äänestyksen tulokset ja niihin johtaneet seikat.
En ole varsinaisesti podcastien suurkuluttaja, mutta Golfpisteen kenttärankin podi piti ottaa kuunteluun heti, kun se tuuttiin tuli. Äänestystulokset kiinnostavat meistä jokaista, mutta veikkaisin, että pelaajaakin enemmän tulokset kiinnostavat seuratyössä mukana olevia henkilöitä. Kaikilla on kuitenkin, myönnettiin sitä tai ei, jonkinnäköinen tavoite äänestysmenestyksen suhteen ja vähimmäistavoite lienee se, että saavutettua sijaa kokonaisrankingissa ei ainakaan menetetä. Tämä ei välttämättä päde top kymppi kenttiin, koska erot terävimmässä kärjessä ovat varsin marginaaliset ja jos totta puhutaan, niin eihän tässä maassa huonoja golfkenttiä edes ole.
Äänestystulosten kirjauksessa käytettiin tälläkin kertaa apuna ns. olosuhdelaskentaa, jonka tarkoitus on tasoittaa äänestykseen vaikuttavia inhimillisiä tekijöitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta jos ajatellaan tilanne, missä meidät kuskattaisiin laput silmillä suoraan ykköstiille ja siitä lähdettäisiin tyhjään kenttään arvioimaan leiskaa, pelattavuutta ja estetiikkaa aina samassa kelissä ja samassa mielentilassa, niin tulostaulukko näyttäisi erilaiselta. Ei välttämättä kärjen osalta, mutta hetikohta sen jälkeen. Näin ollen kenttää arvioiville kategorioille on annettu hieman kertoimia, että todellisuudessa itse kenttää koskevat asiat erottuisivat äänestyksessä paremmin. Valitettavasti täysin aukottomaksi tätäkään kohtaa ei pysty tekemään, koska ulkoiset asiat vaikuttavat kumpaankin suuntaan. Huonoa palvelua saanut pelaaja, tai muuten vaan kökköfiiliksissä kentälle lähtenyt harrastaja antaa hyvälle kentälle helposti huonommat pisteet, kuin mitä se todellisuudessa ansaitsee ja sama juttu toisinpäin: elämänsä kevättä viettävä tuuppaaja, joka on saanut poikkeuksellisen hyvää palvelua, kokee kentän parempana, hienompana ja haastavampana, kuin mihin radan rahkeet todellisuudessa yltävät.
Podcastissa tätä sivuttiin mielestäni ihan hyvin ja riittävästi, mutta pääasia että se tuotiin esiin. Vertauksessa oli silloin resort kenttä aurinkoisena päivänä, keskellä mitä parhainta lomafiilistä ja toisessa ääripäässä harmillisen työpäivän jälkeen pelattu, kesken jäänyt iltaysi vesisateessa, nälissään, nilkka teipattuna ja väärän käden lainamailoilla. Arvostele siinä nyt tasapuolisesti kentän reititystä… Ei muuten kaikilta onnistu!
Kaiken keskiössä on siis palvelu. Asiakkaan saamasta kohtelusta jonkin tuotteen, palvelun, tai kokemuksen hankinnan yhteydessä on paasattu niin kauan, kun raha on vaihtanut omistajaa. Niinpä merkillisin asia tässä yhtälössä on se, että palveluntasossa voi olla niin isoja eroavaisuuksia. Peruna maistuu perunalta, myytiin se hymyn kanssa tai ei, kun taas esim. golfkierros on jo täysin eri juttu. Pelaaja tulee kentälle toiveissaan viettää mukava päivä haastavan harrastuksen ja mukavien ihmisten parissa. Jos ensimmäinen ihmiskontakti kentälle saapuessa on negatiivinen, on sitä hankala enää voitoksi kääntää.
Omat mahdollisuuteni objektiivisen arvion tekemiseen palvelun tasosta ovat jokseenkin rajalliset, johtuen siitä, että kentät, joissa kauden aikana saan vierailla, ovat varautuneet tapaamiseen ja joissain tapauksissa jopa odottavat näkemistä. Nämä seikat huomioon ottaen huonoja pisteitä antaisi vain armoton sadisti, jollaiseksi en ihan vielä tunnustaudu.
Kerran jokunen vuosi takaperin, kun kävin ilmoittautumassa saapuneeksi klubille eräs caddiemasterina työskennellyt kesätyöntekijä ei tiennyt mikä seurakapteeni on. Tilanne ei sinällään ole mitenkään erikoinen, tai yllättävä, vaan tässä tapauksessa ihan mukava sattuma ja ehkä hänelläkin kävi tuuri, että hänen caddiemaster uransa ensimmäinen klubilla vieraillut kapteeni oli Eerikkala Golfista, eikä esim. St.Andrewsista. Lämminhenkisen ja opettavaisen viiden minuutin keskustelutuokion jälkeen saattoi seuraava klubilla vieraillut kapteeni tuntea itsensä erittäinkin tervetulleeksi, jos tunsin minäkin. Uuden oppiminen on aina mukavaa.
Ja näin sitä horjahdellaan taas pois asiasta, pahoitteluni. Piti sanomani, että kyseiset seikat huomioiden pyrin tälläkin kierroksella äänestämään vain sellaisia kenttiä, jotka oman arvioni mukaan tulisivat saamaan huonompia pisteitä, kuin ansaitsevat. Ainoa harmittava puoli koko äänestyksessä on se, että äänensä saa antaa vain kymmenelle kentälle. Mielelläänhän sitä äänestäisi kaikkia kahden vuoden sisään pelaamiaan kenttiä, mikä voisi sekin tuoda lopputulosta vielä hieman lähemmäksi absoluuttista totuutta. Otetaan jokunen erikoiselta tuntuva tulos esiin männätlistauksesta, kun kerran ruvettiin ja katsotaan vaikka kategoria kerrallaan läpi sellaisia kenttiä, jotka ovat omasta mielestäni sattuneet väärään päähän tuloslistaa.
Ja lähdetään vasemmalta oikealle, eli paras Design, reititys ja pelattavuus.
Mitä tekee Himoksen vaihteleva, yllättävä ja mielenkiintopinen kenttä sijalla 113? OMG.:D (Tässähän voisi käydä läpi koko tuloslistan, mutta otetaan nyt vain yksi kenttä/kategoria).
Seuraava kohta koski kentän kuntoa ja viimeistelyä: Vanha Tarina ja sija 115, Terrrrve… Tässä on jollekin sattunut pannunperät kahvikuppiin, viittaus kohtaan ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”. Siihen nähden mikä määrä siellä on osaamista ja kuinka paljon siellä kentän eteen tehdään töitä, niin nyt ei sattunut ihan oikealle paikalle. Molempina rankingvuosina täällä pelanneena seison näiden sanojen takana. Toivottavasti heikot pisteet antanut pelaaja käy ensi kesänä pelaamassa elämänsä kierroksen siellä ja tapaa tulevan vaimonsa klubilla, niin saadaan joku järki tähän.
Mennään kohtaan esteettisyys ja otetaan tähän erilainen lähestymistapa ja samoin yksi tämän äänestyksen hyvistä puolista, eli mahdollisuus reagoida tarpeisiin: Sija 62 Eerikkala Golf. Tämä on asia, mihin pystytään vaikuttamaan pienilläkin resursseilla. Parannusta on edelliseen äänestykseen 18 sijaa, mutta asenteella, näkemyksellä, hiellä ja verellä tuosta noustaan vielä viidenkymmenen parhaan joukkoon. Letsgoooo!
Ja seuraavaksi ilmapiiri ja viihtyvyys. Keula näyttää olevan kunnossa, mutta perä vuotaa: Peuramaa Golf sijalla 123?! Häh? Paras halaus minkä olen pelimatkalla saanut, tuli Peuramaan cädäriltä Mintulta! Tämän pitäisi olla sijalla 2!
Siirtykäämme kohtaan palvelu: Hmm. kärki näyttää jälleen varsin oikeudenmukaiselta, mutta sijalta 103 löytyy Vuosaari? Voi herranen sentään, pakko ottaa vähän huikkaa välillä!
Ja sitten ravintolaan: Ykkönen ja kakkonen samoissa pisteissä, erikoisen tasaista… Loppupäästä olisi paljonkin sanottavaa, mutta jätetään tämä nyt tähän.
Klubitalo ja oheispalvelut. Tästä on pakko nostaa esiin yksi maamme hienoimmista klubeista Aura Golf. Toki on sijalla 25, eli ihan ok ja kaikki sen yläpuolella olevat klubitkin ansaitsevat paikkansa, mutta itse arvostaisin Auran miljöön top vitoseen.
Viimeinen kohta käsittää hinta/laatu suhteen, jota joku oli ehtinyt jo kommentoimaan, että tämä ei kuulu kenttärankingiin ollenkaan, miksei? Onhan sitä olemassa varmaan ihmisiä, kenelle hinnalla ei ole merkitystä, mutta jotenkin tuntuu, että me emme välttämättä pelaa samoilla kentillä. Hinta on ensimmäinen kriteeri, kun aletaan miettiä, minne mennään pelaamaan ja paljon liikkuvana pelaajana katsoisin juuri tätä kohtaa tarkasti, kun miettisin seuraavaa pelikohdettani.
Mennäänpä takaisin kirjoituksen otsakkeeseen. Podcastissa todettiin, että ensimmäinen kategoriavoitto on helpompi ottaa, kun säilyttää ykköstila seuraavassa äänestyksessä. Tämä oli suora haaste Eerikkala Golfille, joka tulee käärimään hihansa kainaloon asti ja vastaa haasteeseen niin, että Jaakkolan korvat soi vielä viikko seuraavan kenttäranking äänestyksen jälkeen!
Ihkua kesän odotusta kaikille toivottelee kotikentän kaput Johanna ja Joonas!